perjantai 23. tammikuuta 2015

Minä en ole nainen

"Tänä keväänä et sitten meinaa hakea mihinkää kouluun."
- En. Sen sijaan meinasin hakea lähetteen sukupuoli-identiteetin selvitykseen.
"Täh? Selvittääkö ne et oletko sä sitten mies vai nainen?"
- No en mä ole kumpaakaan. Lähinnä ne kai selvittää et millä tavalla se sit taas haittaa mun elämää.
"Mutta kyllähän on olemassa biseksuaaleja ihmisiä."
- Joo mutta sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen on eri asioita.


Välillä unohdan, että kaikki ihmiset ei ole yhtä harrastuneita sukupuolisuuden/sukupuolettomuuden pohtimisessa tai seksuaalisuuden ja feministisen tutkimuksen termistön hallinnassa. Sitten ihmettelen ja ahdistun huomatessani mielestäni rakentavat keskustelunaloitukset turhiksi, jonka seurauksena usein sulkeudun kuin simpukka.
On oikeasti raskasta joutua ruotimaan omaa seksuaalisuuttaan, ruumiinmuotojaan ja niiden kokemista sekä sosiaalisia valta-asetelmia kaikkien niiden ihmisten kanssa, joiden toivoisi kohtaavan minut kokonaisena ihmisenä. Mutta suurimmaksi osaksi tämä kaikki johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmiset eivät tiedä näistä asioista tarpeeksi. Kun yleisellä tasolla keskustelu tyssää termien puutteeseen ja normien asettamiin lasiseiniin, tulee helposti pudottauduttua yleiseltä tasolta yksityiselle. Välillä se todellakin kannattaa.

Kaikkein hedelmällisimpiä keskusteluja kehon kokemisesta olen käynyt siis aivan todella monenlaisten henkilöiden kanssa. He ovat olleet cis-ihmisiä(heidän sukupuolikokemuksensa vastaa sitä, joka papereihin on merkitty) ja trans-ihmisiä. He ovat olleet monen ikäisiä ja muotoisia. Olen sitä mieltä, että loppujenlopuksi ihmisinä me emme välttämättä ole kovin erilaisia; meillä kaikilla on kokemus kehossa olemisesta ja siitä, kuinka se määrittää meitä. Emme ehkä usein tajua sitä, mutta kehossa oleminen samanaikaisesti rajaa ja avaa mahdollisuuksiamme tulla kuulluiksi ja nähdyiksi.


Voi olla, että muunsukupuolisena(/transgender) ihmisenä törmään tavallista voimakkaammin ruumiini asettamiin rajoihin ja siihen, kuinka ympäristö reagoi siihen - yleensä aika ohi minusta. Muunsukupuoliset ovat edelleen juridisten tunnustusten ulkopuolella, joten olen kai suurimmalle osalle kansasta jonkinlainen satuolento. Sitäpaitsi nämä tissit ovat valtavat. Hyvin voi myös olla, että olen niin ahdistunut kehostani, että olen tullut hyvin sensitiiviseksi kaikelle ulkoisesta olemuksesta saamalleni palautteelle.


Minä en totisesti ole ainoa, jolla on vaikeuksia oman kehonsa kanssa. Haluaisinkin tässä pohtia hieman yleisemmin, kuinka kehokokemus vaikuttaa henkilön kuin henkilön minäkuvaan. Sukupuoli-identoiteetti on vain yksi kehonkuvaamme liittyvä asia. Kokemukseemme vaikuttavat mieltymykset, kauneusihanteet, kuinka hyvältä ja toimivalta kehomme tuntuu, sekä mitä sillä voimme kehomme kanssa tehdä ja saavuttaa. Ei tarvitse olla sukupuoli-identiteetiltään hämmentynyt ymmärtääkseen tai kokeakseen tämän, ja juuri se on minusta mielenkiintoista.


On huomattavasti helpompaa muuttaa itseään kuin muuttaa vallitsevaa yhteiskuntaa tai sen ilmapiiriä. Siksi näistä tisseistä pitää päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Minusta on todella surullista nähdä meidän jatkuvasti pohtivan; onko meissä jotakin vikaa? Emme ole koskaan tarpeeksi kauniita, sopivan kokoisia tai näköisiä. Haluaisin nähdä muutakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti